Miamin matka 14.-26.10.2010 |
|
Miami mielessäin Torstaina 14.10. aamuyöllä Helsinki-Vantaan lentokentällä ilmassa heilui 24 etusormea merkkinä Grex Musicus kamarikuoron lähdöstä Miamiin konserttimatkalle. Juhlasormet eli party-fingersithän ne siellä tanssivat ilmassa ja iloitsivat kauan odotetun matkan alkamisesta. Neljä päivää aikaisemmin grexiläiset ja Marjukka jännittivät Sibelius-lukiolla, minkälaisessa kiertuekunnossa kuoro pian alkavassa läksiäiskonsertissa olisi. Kaikkien onneksi sävelet osuivat konsertissa kohdilleen ja kuoro, Marjukka ja yleisö loivat yhdessä taianomaisen tunnelman, jonka siivittämänä Grex saattoi hyvillä mielin astua lentokoneeseen kohti Amerikan mantereen valloitusta. Matkan teemana Musiikki ja mieli Ennen matkan alkua kuorolaiset olivat johtajansa Marjukka Riihimäen johdolla harjoitelleet äänihuulet mutrussa, jotta matkalle voitaisiin lähteä hyvässä vireessä ja fiiliksessä. Konserttiohjelmistoa viilattiin kuukausikaupalla puhumattakaan kaikesta siitä työstä, mitä majoitusten järjestäminen ja muut matkavalmistelut kuoron ahkeralta matkatoimikunnalta vaativat. Matkajärjestelyille antoi kuitenkin pontta ajatus, jonka voimin kovaakin työtä jaksoi tehdä: musiikin ihmisen mielelle ihmeitä tekevä voima. Matkan teemaksi valittiinkin yhteistuumin ajankohtainen ja grexiläisiä koskettava aihe: Musiikki ja mieli. Grex Musicuksen Miamin matkan suojelijana toimi Marjukan pyynnöstä Suomen Mielenterveysseuran pitkäaikainen toiminnanjohtaja ja yhteiskunnallinen vaikuttaja Pirkko Lahti. Lahti kirjoitti kuorolle osoittamassaan matkatervehdyksessään: ”Musiikin vaikutuksista tehdyt uusimmat tutkimukset korostavat musiikin merkitystä ihmisen aivoille. […] Laulu auttaa ihmistä monin eri tavoin: laulun, melodian, sanojen tai esityksen kautta voi kokea vahvaa yhteisöllisyyttä, jakaa tunteita ja ilmaista itseään. Laulu ylläpitää mielen virkeyttä, purkaa pahaa oloa, tuo iloa ja auttaa elämän kriisikohtien yli. […] Kuorolaulu edistää paitsi kuorolaisten, myös kuuntelijoiden mielenterveyttä. Kuorotoiminnassa yhdistyvät yhdessä tekeminen ja jakaminen, itsensä ilmaiseminen ja jatkuva kehittäminen sekä musiikin ilosanoman levittäminen.” Gestapo-henkisen välilaskun kautta Floridan varjoon Grexin matka kulki 14.10 Suomen koleasta nollakelistä Saksan välilaskun kautta kohti Floridan aurinkoa. Matka oli tyssätä alkumetreilleen, kun Saksassa lentokentän turvamiehet ottivat osan kuorolaisista millintarkkaan ja kiirehtimättömään turvatarkastukseen. (Erästäkin kuorolaisista turvatarkastaja pyysi laittamaan kameran päälle hänen edessään. Kun tämä sitten kysyi ”Is there a problem?”, tarkastaja vastasi: ”Life can be full of problems.”) Samaan aikaan, kun kuorolaisten poninhäntiä ja kengänpohjia syynättiin sentti sentiltä metallinpaljastimien kanssa, kovaäänisistä kuului viimeisiä kuulutuksia Miamin lennolle. Porteilla seissyt virkailija kovisteli matkanjohtajaamme Hanna Riihimäkeä, joka kieltäytyi nousemasta koneeseen ennen kuin kaikki kuorolaiset ovat päässeet turvatarkastuksesta. Hanna seisoi järkähtämättä paikallaan virkailijan uhkauksista huolimatta ja takasi kaikkien kuorolaisten pääsyn lennolle. Lopulta Grex voitti ajan ja etäisyydet ja saapui Floridaan torstai-iltapäivällä 14.10. Vastassa olivat päiväntasaajan palmut ja lämpö, mutta aurinko ei näyttänyt säteitään käskemällä. Tulevan kahdentoista päivän aikana saimme kuitenkin nauttia auringosta yllin kyllin. Vaikka matkaväsymys painoi jaloissa, odotukset ja innostus pitivät mielialaa korkealla. Laulua bussissa, laulua hostellissa, laulua rannalla, laulua… Kun pääsimme Miamiin, bussissa alkoi laulaminen, joka jatkuikin lähes kaikkialla, minne grexiläiset ikinä suuntasivatkin. Muurahaisia vilisseessä Clay-hostellissa vietetyn yön jälkeen kuoro nousi 15. päivän aamuna bussiin, joka vei kohti Miamin yliopistoa ja matkan ensimmäistä konserttia. Yliopistolla järjestettiin kuoromusiikin festivaali, jonne oli kutsuttu paikallisia kuoroja esiintymään toisilleen ja pitämään keskenään yhteisiä kuorolaulun ja äänenmuodostuksen työpajoja. Bussissa grexiläiset opettelivat amerikkalaisen gospel-laulun “Ev’ry time I feel the spirit”, joka laulettaisiin päivän konsertissa yhdessä Miamin yliopiston kuoron kanssa. Yliopistolla kuoronjohtaja Joshua piti Grexille unohtumattoman oppitunnin amerikkalaisesta perinnemusiikista. Yhäkin aina kuullessani laulun säkeet ”Ev’ry time I feel the spirit, in my heart yes, I will pra(aaaaa)y” mieleeni tulee Joshuan kasvot ja heleääkin heleämpi ääni. Grexin ja Joshuan yhteisten harjoitusten jälkeen harjoitushuoneeseen tulvahti amerikkalaista innostusta tihkuva ja tarttuvaa small talkia viljelevä Miamin yliopiston kamarikuoro. Amerikkalainen ystävällisyys ja uteliaisuus vieraitaan kohtaan jättivät lähtemättömän jäljen meihin hitaammin lämpiäviin suomalaisiin, ja pian porukka pulisi ja porisi kuin papupata ainakin. Konsertti alkoi yliopistolla puoli viideltä ja koska emme mahtuneet yleisön sekaan konserttisaliin, odottelimme omaa esiintymisvuoroamme pienessä lämpiössä lavan takana. Tuttavuus amerikkalaisten kollegojen kanssa eteni ja pian pojat olivatkin jo sopineet treffit uusien jenkkitovereidemme kanssa samalle illalle. Konsertti oli sekin kokemus, jollaista harva saa elääkseen. Oli vaikuttavaa, kuinka innostuneita teini-ikäisetkin olivat skandinaavisesta kuorolaulustamme. Vastaanotto kappaleillemme Göta, Oi lempi sun valtas, Butterfly ja Stormskärs Maja oli ikimuistoisen innostunut. Naples Konsertin jälkeisenä aamuna, lauantaina 16.10 bussi kuljetti kuoron kohti paahteisen kuumaa Naplesin kaupunkia. Naplesissa saavuimme Moorings Park Bower –kappelille, jossa myös tapasimme Naplesin yhteyshenkilömme ja suomalaiset sukujuuret omaavan Marian Dolanin. Pidimme matkan ensimmäisen varsinaisen oman konserttimme samana päivänä Moorings Park Bower -kappelissa. Vaikka kuuntelijoita ei ollut koko kirkkosalin täydeltä, tuntui siltä, että paikalla olijat kuuntelivat sitäkin hartaammin ja keskittyneemmin. Kuoron oli helppo hengittää musiikkia Marjukan tunteellisessa johdossa ja upea akustiikka kantoi lauluamme tehden siitä vaivatonta ja läsnä olevaa. Jännitys ei ollut ohi konsertin loppuessa, sillä konsertin jälkeen jakaannuimme isäntäperheisiin, joissa tulisimme viettämään seuraavat neljä yötä. Jälleen opimme, miten turhaa jännittäminen oli: välittömien ja vieraanvaraisten amerikkalaisten luokse oli helppoa ja hauskaa majoittua. Jumalanpalvelus the American way ja oma konsertti kirkossa Sunnuntai-aamuna perheet toivat kuorolaiset kirkolle, jossa Grex osallistuisi jumalanpalvelukseen ja pitäisi illalla oman konserttinsa. Edellisen illan jännitys purkautui aamulla, kun kuorolaiset pääsivät vaihtamaan ensivaikutelmiaan uusista Amerikan ystävistään. Uima-altaissa, kotiteattereissa sekä kotiäitien valmistamissa aamiaispannukakuissa ja pekonijuustomunakkaissa riitti päiviteltävää! Osalle kuorolaisista, jotka olivat vierailleet Marjukan kanssa Naplesissa kaksi vuotta sitten, edellisilta oli ollut tunteellinen jälleen näkeminen. Aamulla 17.10. Grex Musicus tähditti seurakunnan sunnuntaijumalanpalveluksia. Oli hauskaa saada todeta, että televisiosta tutut amerikkalaiset luterilaiset jumalanpalvelukset todella ovat niin teatraalisia ja korostetun lämminhenkisiä tilaisuuksia. Alussa tervehdittiin lähimmäisiä, saarna oli yhtä suurta ja teatraalista paatosta, nauruun purskahtaminen oli täysin soveliasta ja lahjoituksia kerättiin avoimen asiaan kuuluvasti. Mieleeni jäi, kuinka pappi muisteli edesmennyttä seurakuntalaista tavalla, joka ei olisi tullut kuuloonkaan suomalaisessa seurakunnassa: pois mennyt Betsy saattoi papin sanojen mukaan olla "varsinainen kärttyisä vanha akka". Ja lausahdusta seurasi tietysti valkoiset hymyt paljastava naurun remakka. Jumalanpalvelusten välillä saimme nauttia aidoista amerikkalaisista donitseista. Myös iltapäivän konsertti sujui hienosti. Konsertti myös taltioitiin kuorolaisten muistoksi. Laulupajoja Pine Ridge Middle School -koululla Maanantaina grexiläisillä ja Marjukalla oli edessä työntäyteinen teinihysterialla höystetty päivä Pine Ridge Middle School -koulussa. Kolme work shopia teinienergiaa uhkuvien kuorolaisten kanssa vei voimat, mutta vastavuoroisesti antoi tulla kosketetuksi amerikkalaisnuorten vilpittömyydellä ja innostuneisuudella. Yhteiset harjoitukset antoivat nuorille mieskomeuden lisäksi rohkeutta kohdata vieraita toiselta puolen maapalloa. Tiistai-iltana Grex Musicus oli mukana esiintymässä koululaisten konsertissa. Konsertin lopussa lauloimme yhdessä On suuri sun rantas autius -kappaleen. Back to the beach Saapuessamme ensi kerran Naplesiin Marian Dolan ennusti kyyneleitä vuodatettavan, kun lähdön hetki lopulta koittaisi. Ja hän oli oikeassa. Keskiviikkoaamu oli haikeuden hetki, kun uudet amerikkalaiset ystävämme lähettivät meidät takaisin Miami Beachia kohti. Ennen bussiin nousemistamme Grexin pojat lauloivat Marianille kiitokseksi ja hyvästeiksi suomalaisen Muistatko-kappaleen, jonka myötä kyynisemmänkin kyynelkanavat viimeistään aukenivat. Palasimme keskiviikkona Miamin yliopistoon tutustumaan paremmin yliopiston kamarikuoroon. Molemmat kuorot jakavat yhteisen Eric Whitacre -innostuksen, ja pääsimme haukkomaan henkeämme heidän esittäessään Whitacren Leonardo-kappaleen. Myös me esiinnyimme heille ja hyvin erilainen tapamme lähestyä musiikkia tuntui puhuttelevan heitä. Marjukan pyrkimys saada kuorosta puhdas ja kuulas sointi ilman vibratoa edusti Amerikan kollegoillemme skandinaavisen tuoretta musiikin tekemisen tapaa. Oli hienoa, miten molemmat kuorot saattoivat tuona iltapäivänä oppia toisiltaan. Antoisan iltapäivän jälkeen bussi vei meidät Miami beachin tuntumaan upeaan The Angler's Boutique Resortissa -hotelliin, jossa saisimme lomailla seuraavat viisi päivää. Partyfingersit olivatkin tanssahdelleet monta päivää jo pelkästä ajatuksesta! Bahama mama! Tiina ja Nella järjestivät meille hupi- ja rentoutusreissun Bahaman risteilylle ja aikaisin torstai-aamuna Anglers-hotellin sängyistä kömpivät uneliaat grexiläiset. Passien luovuttaminen risteilyn ajaksi huolestutti lähtöterminaalissa muutamia, mutta yhdeksältä koko jengi oli laivassa valmiina päivän huvituksiin. Ja voi että - Bahamalla vesi oli kirkkaampaa, taivas sinisempi, aurinko kuumempi ja margaritat makeampia! Tätä se onni on, kuorolaiset huokailivat ja hakivat kerta toisensa jälkeen täydennystä muovilaseihinsa. Bahama mama, indeed! Kurpitsajuhla rannalla Miamin pitkä hiekkaranta oli tullut tutuksi grexiläisille jo heti alkumatkasta. Kun lomaa oli jäljellä vielä pitkän viikonlopun verran, päätettiin järjestää yhteiset Halloween-bileet rannalla. Halloween-krääsää oli näyteikkunat ja kaupat pullollaan joka paikassa ja Naplesissa osa kuorolaisista oli nähnyt jopa kokonaisia tavarataloja, jotka oli omistettu Halloween-tavaroille. Siksi inspiraatiota pukujen hommaamiseen oli ehtinyt kasaantua roppakaupalla. Ja niin Atlantin tyrskytessä ja illan pimetessä rannalle valuivat valeasuissaan niin poliisi kuin palomieskin, kissanainen, dracula, vauva, ammattilaiskoripallon pelaaja kuin prinsessakin ystävineen. Rannalla laulettiin, tanssittiin, rakastuttiin ja ystävystyttiin. Illan myötä karkeloihin osallistuivat toistamiseen uudet amerikkalaiset ystävämme. Aika lähteä, aika luopua Lähtöä edeltävänä sunnuntai-iltana 24.10 olo oli niin arjesta irtaantunut, että ajatus kotiin paluusta tuntui miltei kestämättömältä. Yhdessä oleminen, eläminen ja kokeminen sekä Floridan lämpö olivat tehneet tehtävänsä ja kuorosta oli tullut entistäkin yhteen hitsautuneempi. Viimeisenä iltana kuoro tarjosi meille upean illallisen Chileläisessä ravintolassa aivan hotellimme läheisyydessä. Ilmaisen sangrian iltana viimeiset yhteiset laulut ravintolassa nostivat liikutuksen kyyneleet silmiin. Viimeisen matkapäivän 25.10 aamuna hyvästelimme Anglers-hotellin henkilökunnan jäähyväislaululla. Myös henkilökunta halusi kiittää meitä siitä, että olimme laulaneet edellisenä päivänä hotellilla järjestetyissä hääjuhlissa. Sattumalta hotellissa naimajuhliaan viettänyt morsian oli suomalainen, ja hänen isänsä ruotsalainen, joten suomen- ja ruotsinkieliset laulumme sopivat tilanteeseen paremmin kuin hyvin. Kotimatkalaiset olivat reissun jälkeen onnellisen raukeita ja varmoja siitä, että matkasta puhuttaisiin ja iloittaisiin Suomessa vielä pitkään. Suurkiitos meidän Bahama-mama Marjukalle uskomattoman hienosta matkasta! |